sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Jiyana secondary school

Jiyana secondary school on township lukio jossa on luokka-asteet 8-12. Itse olen luokalla 12, siis matric, koulun kerma. "The blood of Jiyana"


Koulupukuun lisänä on siis punainen hihaton villapaita ja sininen kravatti, koulun logolla varustettuna. 




Normaali koulupäivä alkaa 8:00 ja loppuu 14:55, päivässä on kuusi eri oppituntia ja lounas. Tuntien välillä on noin viisi minuuttia siirtymiseen ja tunnit on keskimäärin 45-55 minuuttia. Kuitenkin matric ei ole pelkkää normaalia koulupäivää, varsinkaan niille jotka tekevät fysiikkaa. Mun koulupäivät alkaa 7:00 aamun lisäoppitunnteilla. Matikkaa, fysiikkaa ja maantietoa. Sitten vielä on koulun jälkeen "afternoon studies" maanantaista torstaihin. 




Mä olen siis koulussa aamu seitsemästä noin neljään tai viiteen, riippuen päivästä. Täällä halutaan käydä koko kirja läpi ennen heinäkuuta (vain matric), ja siitten vain kertailla ennen viimesiä kokeita jotka on marraskuussa.  Toki syyskuussa on Matric dance ja Matric Farewell. Toisaalta kun tammikuussa aloitettiin tää lukuvuosi niin joka opettajalta kuuli, että tämä vuosi on täynnä opiskelua, eikä sulla perjaatteessa ole juurikaan elämää. 






Lauantaisin on vielä lisäksi koulua. Siellä kerrataan jo opetettuja asioita ja valmistellaan meitä vastaamaan oikealla tavalla koe kysymyksiin. Noin kerran tai kaksi puolessa vuodessa on myös sunnuntai koulua.




Koulua on siis kirjaimellisesti joka välissä ja kaiken maailman portfoliot ja esitelmät pukkaa päälle. Ja näin vikaluokkalaisena, myös lomilla löytyy koulua, jotta ei mikään pääse unohtumaan.




Mun luokka, 12B, on vilkas, ystävällinen ja täynnä ihania ihmisiä. Koulupäivät ei ole tylsiä niiden kanssa ja aina on jotain uutta opittavaa.




Ensimmäisen jakson tulokset oli aika yllättävät. Mä olin oman luokkani ensimmäinen ja koko koulun vikaluokkalaisista kolmas. Taso ei ehkä ole sama kuin Suomessa, mutta mulla oli myös etuna se, että osan asioista olen käynyt läpi jo Suomessa. 




Tällä hetkellä meillä on kaksi viikkoa tämän jakson kokeisiin ja sitten kesäkuun loppuvaiheessa on kokeet ohi, ja näiden talviloma alkaa. 




Koululounas on aina oma seikkailunsa. Toki koulusta saa ruokaa, jos vain on nopeasti jonossa ja on oma kulho mukana. Lisäksi koulun piha on täynnä myyjiä, jotka pääosin myy sipseja, keksejä tai muffinsseja, sekä hedelmiä. Vaihtoehtoisesti voit myös ottaa oman lounaan mukaan kotoa. Itse olen kaikkea kokeillut ja vähän päivästä riippuen joko ostan tai otan oman lounaan. 





Kuvissa näkyvät henkilät on pääosin mun luokkalaisia, mutta muutamia muitakin mun kavereita sieltä löytyy. Ainoana vaihtarina koulussa musta tuntuu, että mun nimen tuntee jokainen, tai jossei nimeä niin aina kuuluu "mlungu" joka meinaa valkoista. Kavereita mulla on joka luokalta.





On tosi ihana nähdä kuinka mun luokkalaiset oikeasti työskentelee niiden tulevaisuuden eteen, mutta siitä tulee aina paha mieli kun ihmiset ei edes jaksa raahautua kouluun. Pahinta on, että oppilaat tulee kouluun, mutta ei sitten osallistu tunneille vaan kiertelee koulun pihaa ympäri siinä toivossa, ettei rehtori löydä niitä. 






Koulun jälkeen loppupäivä menee pääosin läksyjä tekiessä, ja mun viikolla kokkaillessa. Viikonloput aina tuppaa täyttymään ohjelmasta ja aika rientää. Täällä on talvi tulossa ja sen huomaa jo siitä, kun aamulla lähtee kouluun ja sun hengittäessä sä voit nähdä sen höyryn. 




Tähän loppuun voin sanoa, että opettajilla on lupa kurittaa oppilaita ja aina välillä näkee opettajat vyöt kädessä rankaisemassa oppilaita. Jotkut opettajat on kilttejä ja sä vain joudut siivoamaan. Toisaalta luokat pääosin tulee siivottua "lapsityövoimalla". Ja äiti älä pelkää, ei ne mua vyöllä lyö.


Koulu on kuitenkin kaiken kaikkiaan kivaa, eikä mulla mitään valittamisen aihetta ole. Olen onnellinen ja koulu on oikestaan aika ihanaa.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

tämä seikkailu

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille myös tältä puolelta maailmaa. Mulla on kaheksan kuukautta takana ja kaksi edessä. Päivät vähenee ja ilmat kylmenee.



Meidän koulusta on yksi poika lähdössä USA:han elokuussa ja oon muutamaan kertaan jutellut hänen kanssaan, että kuinka ne fiilikset vaihtelee laidasta laitaan. Itse kun astuin lentokoneeseen niin ensimmäinen kysymys mielessä oli, että mitä seuraavaksi. 


Kahdeksan kuukautta sitten istuin Amsterdamissa, yksin, päämääränä Johannesburg ja huikea seikkailu. Tämä seikkailu on tuonu mulle paljon uusia ystäviä, ja aivan toisenlaisen kodin. Tämä seikkailu on myös muuttanut mua sisäisesti ja ulkoisesti, yhtäkään hetkeä en silti vaihtaisi.