vastauksia

Joulu

Joulun viettäminen täällä ei etukäteen tuntunut oudolta. Vaihtelua toi, että joulua juhlitaan täällä 25. päivä ja lämpötila oli jossain +32 asteen paikkeilla. Perinteinen joulufiilis oli kateissa, mutta silti oli se joulu täällä tai siellä niin syödä saa niin paljon, että maha ratkeaa. Perinteet riippuvat perheestä, kuulemmma kaikki perheet eivät kokoonnu yhteen. Meidän joulupäivä meni näiden perinteiden mukaisesti. Pitkä ja mukava päivä uusien ihmisten kanssa.

isäntäperhe

Aamulla herättiin kirkkoon kahdeksaksi. Kirkon jälkeen tultiin kotiin ja pistettiin paikat siistiksi, sekä kerättiin kamat kokoon. Puolen päivän aikaan siirryttiin grannyn talolle, joka on melkein naapurissa, kokkaamaan, sekä järjestelemään lahjoja pöydälle. Näiden kulttuuriin ei lahjat juurikaan kuulu muille kuin lapsille, mutta silti lahjoja oli tänä vuonna paljon. Sukulaiset saapui siinä kolmen aikaan ja neljältä avattiin lahjat. Itse sain mekon, paidan, huivin ja lippiksen jossa lukee "Janita". Lahjojen jälkeen siirryttiin syömään. Ruuan jälkeen otettiin kuvia naisporukalla ja vaan oleiltiin yhdessä. Kymmenen aikaan siivoiltiin ja siirryttiin kotiin nukkumaan. 

siskot ja pikkuserkku

isäntäperhe ja granny

- Joulukuu on näille ollut tavallista kylmempi, mutta keskimäärin lämpötila on +25 asteen paikkeilla, joka on mulle kyllä just sopiva. Joulukuu on myös ollut sateinen, mutta vaikka sataa on yleensä lämmin. Kyllä täällä tarkenee ja kuumia päiviä mahtuu väliin riittävästi.

Mikä on kivointa ja kamalinta mitä sulle on sanottu?

- Kivointa on kun joku kehuu. Kamalinta on kun siskot joutuu kääntämään joidenkin puheita kun kävellään kaduilla. Nää ei ole tottunut valkoisiin townshipeissä. 

Ootko oppinut afrikaansia?

- Sanan tai kaksi. Sesothoa kokoajan enemmän. 

Millaselta enkku tuntuu nyt kun oot käyttänyt sitä kohta neljä kuukautta?

- Englanti päivittäisenä kielenä on välillä jopa helpompaa kuin suomi. Jotkut sanonnat tai asiat on vaan helpompi sanoa englanniksi. Joskus tulee hetkiä kun sanat on hukassa, mutta aina mä saan asiani sanotuksi.

Millaisia kavereita sulla on?

- Mulla on kavereita ihan laidasta laitaan. Hiljasia, kovaäänisiä, tyttöjä ja poikia. Etelä-Afrikkalaiset on niin avoimia ja innokkaita, että ihmisiin on helppo tutustua. Kaikki on uteliaita uudesta ihmisestä.

jouluruoka (ruokapostausta tulossa myöhemmin)

Onko sulla suunnitelmia ens vuodelle matkoja tms.?

- Ens vuonna vietän synttäreitä, käyn äänestämässä ja kokeilen mahdollisimman paljon uutta. Ei ole vielä pahemmin suunnitelmia, koska täällä toimitaan vähän hitaammin.

Miten vietät sun vapaa-ajan ja onko siellä tarkkaa missä saa kulkea?

- Vapaa-aika menee aika lailla kotona siskojen kanssa , tai sitten ollaan Plazalla hoitamassa asioita. Päivän aikana ei ole väliä missä kuljet, kuhan joku on sun kanssa. Illalla ja pimeän aikaan ei ole turvallista kulkea kaduilla ja silloin pysytellään kotona.

Postia ei ole vielä näkynyt 

Hyvää uutta vuotta kaikille !

väliaikainffo

Joulu lähestyy ja loma on virallisesti alkanut. Meidän yks tuttu tuo meille töistä erilaisia leipiä ja tänään me saatiin ruisleipää. 100% ruista luki paketissa. Nyt myös 100 päivää takana, 200 vielä edessä. 

Seuraavaa postausta varten kaiken maailman kysymykset koskien mua, mun vuotta tai yleisesti Etelä-Afrikkaa on tervettulleita. 

african time

Kulttuuri on monimuotoinen ja niin erilainen täällä. Tyttönä sä olet kotona usein, autat tarvittaessa, siivoat, osallistut kokkaukseen ja tiskaukseen, sekä huolehdit pikkusisaruksista jos niitä on. Poikana sä saat juosta kaduilla ja olla ulkona miten tahdot kunhan olet kotona syömässä, nukkumassa ja kylpemässä. Arvostus vanhempia ihmisiä kohtaan on myös aivan erilainen. Jos kaduilla tulee vastaan joku, oli se sitten tuttu tai tuntematon, tervehditään kunnioittavasti. Ruoka annetaan ensimmäisenä talon miehelle, sitten äidille ja vieraille, lopuksi saavat talon omat lapset. Tytöt eivät täällä syö seisten. Kun äiti sanoo, että pese pyykit, sinä peset ne. Huone ja koko talo on pidettävä siistinä ja vaatekaappeihin saattaa tulla pistotarkastus. Tiskit tiskataan käsin, sekä osat vaatteista. Kotona on oltava kahdeksaan mennessä takaisin, ellei olla juhlissa. Apua tarjotaan automaattisesti, sekä asioita tehdään oma-alotteisesti. Koulussa oppilaat siivoavat luokat, käsin. Opettajat lähettävät oppilaat hakemaan lisää paperia, lämmittämään ruokaa tai viemään viestiä. Opettajat myös kurittavat jos teet jotain väärää, otat puhelimen mukaan kouluun tai et tottele. Liikuntaa on kerran kolmessa kuukaudessa ja silloin juostaan ja hypitään, sekä pyöritellään päätä. 

uusien hiuksien fiilistelyä

Viikot menee ohi nopeesti ja aika tuntuu juoksevan. Epävirallisesti meillä on jo loma alkanut, koska nyt koulussa opettajat vain tarkistaa kokeita ja portfolioita. Todistukset saadaan 10. joulukuuta jolloin loma alkaa virallisesti. Ei koulussa mitään tehdä, mutta sinne voi mennä istuskelemaan ja juttelemaan kavereiden kanssa halutessaan. Koulu avataan taas uudelleen tammikuun 14. päivä.

 Tähän asti olen ollut hautakivenpaljajastuksessa, käynyt vaihtamassa hiustyyliä, leffassa katsomassa Nälkäpeli Matkijanärhen, päässyt eroon tämän vuoden koulukirjoista, pitänyt hauskaa siskojen kanssa, hyppinyt hyppynarua joka arkipäivä ja nauttinut lämmöstä. Joulukuu alkoi ja lämpötila on vain kohoamassa. Edessäpäin on joulu ja uusivuosi lämmössä. 

sesotho

afrikaans

Elämä pyyhkii hyvin täällä kaikista ebola uutisista ja muista artikkelesta huolimatta. Monet tuntuvat ihmettelevän, että eikös siellä Afrikassa ole ebola. Kyllähän se Afrikassa on, mutta ei Etelä-Afrikassa. Täällä voi nähdä eläimiä ja nauttia kiireettömästä elämästä. Upeat maisemat ja auringonlasku ovat vain plussaa. Täällä eletään yleisesti "african time" eli ei sillä kellonajalla ole niin väliä, kunhan se suurinpiirtein tapahtuu saman päivän aikana. Tai kunhan sen postauksen saa julkaistua ennen kuin unohtaa mitä halusi kirjoittaa.

paikallinen auringonlasku on upea

Ei täällä pelkästään aurinko ole paistanut, mutta silloinkin kun on pilvistä, on lämintä. 

Kieliä

11 virallista kieltä. Keskimääräisesti etelä-afrikkalainen osaa niistä viittä ja ymmärtää melkein kaikkia. Englanti ja afrikaans on varmaan näistä tunnetuimmat ympäri maailmaa, mutta lisäksi löytyy sesotho, sepedi, tsonga, isizulu, xhosa, ndebele, setswana, venda ja swati. Kielistä löytyy paljon samaa, mutta myös paljon erilaista. Kirjoitusasu on erilainen ja sanojen lausuminen vaihtelee. Afrikaans puhuttaessa muistuttaa ruotsia ja kirjoitettaessa osittain saksaa. Siltikin näille suomi ja varsinkin suomen sijamuodot on kuin toisesta ulottuvuudesta.

Meidän koulussa opetetaan sesothoa, isizulua ja sepediä. Muuten opetus tapahtuu englanniksi, paitsi jos on asiaa opettajalle, monet kokee sen helpompana puhua omaa kieltään. Meille vaihtareille puhutaan englantia, mutta pikkuhiljaa huomaa miten ymmärtää jo muutamia sanoja puheesta, tai tajuaa keskustelun aiheen. Keskustelu luokassa noin 30 henkilön kanssa voi sisältää viittä tai kuuttakin eri kieltä ja meteli on kova, kun kaikki puhuu toistensa päälle, kuitenkin kaikki tulee ymmärretyksi ja saa sanansa sanottua. Kaikki ymmärtävät toisiaan, mutta eivät osaa puhua kaikkia kieliä, siksi jokainen puhuu omaa kieltään, tai sitä mikä tuntuu parhaimmalta. Siispä keskustelu myös kahden henkilön kanssa voi sisältää viittä eri kieltä viidessä minuutssa. 

Ho thola lefatse le seko. Finding neverland. Kotona kieli on siis sesotho ja sillä mennään myös koulussa. Siskot ja kaverit on apuna, sekä jokaikinen oppilas Jiyanassa. Kaikki on kiinnostuneita ja halukkaita auttamaan.

tavallista arkea

Useasti vaihtareilta kuulee vain vaihtovuoden "parhaat palat". Matkustelua, uusia kavereita ja kokemuksia. Monet jättää kertomatta sen niin sanotun tylsemmän osan. Tavallista arkea, koulua ja kokeita.

Näitten viikkojen aikana mä olen elänyt tavallista arkea, käynyt koulua ja lukenut kokeisiin. Viikonloppuina olen ollut tädillä ja serkuilla yötä, viettänyt päivän kauppakeskuksessa, shoppaillen, syöden ja katsoen elokuvaa. Viettänyt aikaa siskojen kanssa, nauranut ja puhunut, katsellut vanhoja valokuvia, sekä oppinut uutta kulttuurista. Jos siis huitaiset etelä-afrikkalaista luudalla, hän ei pääse naimisiin ennen kuin olet sylkäissyt luutaan ja kopauttanut kahdesti maahan. 

Normaalipäivä alkaa kuuden maissa herätyksellä, koulu alkaa kahdeksalta ja loppuu kolmelta joka päivä. Koulun jälkeen läksyt ja lukemista mahdollisiin kokeisiin. Illallinen syödään koko perhe yhdessä kahdeksan maissa telkkarin äärellä. Normaalia arkea. Ei joka päivä jotain tapahdu, mutta tässä oppii arvostamaan pieniä asioita, kuten ihmisten ystävällisyyttä, hymyä ja kavereita. Normaalista tylsästä arjesta voi tehdä normaalia kivaa arkea hymyllä ja asenteella. Pitää vain oppia rakastamaan elämää.

Mulla on siis kaikki hyvin. Nautin täällä olosta. Nyt on kokeet menossa koulussa ja viimenen koe on 26. marraskuuta ja joulukuun 10 alkaa kesäloma, joka kestää reilun kuukauden. Siihen asti normaalia arkea ja kokeisiin lukemista, koska äiti haluaa hyvät arvosanat.

Viimeviikolla oli päivä jolloin lapset pukeutuvat aikuisiksi ja menevät tanssimaan kaduille saadakseen rahaa. Mepä siskon kanssa päätettiin kävellä plazalle ja takaisin. Saatiin ainakin katseita. Posti on täällä lakossa, ollut jo useamman kuukauden. Kirjeet ja kortit siis tulee, kun on tullakseen. Olen myös ollut viikon ilman nettiä ja sosiaalista mediaa ilman ongelmia. Sesothon alkeet rupee olemaan hallussa ja lisää on tulossa. Suomalainen koulusysteemi on näille hepreaa ja parasta on laittaa nää sanomaan hääyöaie tai epäjärjestelmällistymättömyydelläänsäkkäänköhän.

Loma tuli ja loma meni

Loma tosiaan tuli ja meni. Mitään ei tullut oikein tehtyä, koska viikolla äiti oli töissä ja nyt viikonloppuna sää on kylmä ja sateinen. Oli mukava kuitenkin nukkua ja levätä ja vaan olla siskojen kanssa. Tää viikko oli myös mun kokkaus- ja tiskausviikko. Tuli tehtyä kaikenlaista ja opeteltua kokkaamaan näiden tavalla. Esimerkiksi pap joka on vain maissijauhoja ja vettä. 

Please feel at home Janita 

Perheeltä saatu muki on ollut kovassa käytössä tän kuukauden. Tosiaan nyt on ensimmäinen kuukausi takana ja aika vaan juoksee. 

Miss & Mister

Torstaina koulussa siis oli Miss & Mister Jiyana -kilpailu.,Jiyana secondary school on koulu, jota käyn. Se oli kuin oikea missikilpailu. Kierroksia oli koulupuvusta juhlapukuun ja lopuksi kysymyskierros. Musiikki soi ja muut oppilaat kannusti. Torstaina sai koulun mennä milloin halusi, jos oli lippu ja sai pitää omia vaatteitaan. Oli hauska huomata, että vaikka kaikkia ei kiinnostanut itse kilpaileminen, suurin osa oli silti kannustamassa kaverietaan.

Neljästä vaihtarista Tembisassa amerikkalainen lähti kotiin, koska hän halusi valmistua, ja oli käynyt samat asiast mitä me käydään koulussa jo viime vuonna. Meksikolainen on nyt AFS vapaaehtoisen luona, koska halusi pois, tunsi olonsa turvattomaks ja tylsäksi, koska hänellä oli pelkkä äiti. Me kaksi muuta ollaan onnellisia ja tykätään tästä paikasta tosi paljon. 

Meksiko, Italia, Amerikka ja Suomi

Dumela Palesa!

Tshepiso, Tshepang, Kgahliso, Lebobang, Legogang, Tebello, Palesa, Bernice, Felicia ja Ntombi. Nimien opettelu on käynnissä ja homma ei oo mistään helpoimmasta päästä. Täällä nimillä on merkitys. Esimerkiksi mun siskot, Tshepiso on lupaus, Tshepang luottamus ja Kgahliso on vanhempien ylpeys, esikoinen. Mun afrikkalainen nimi Palesa, jonka sain viime viikolla, meinaa kaunista kukkaa.

Viime viikolla, 24. syyskuuta, oli heritage day. Päivä jolloin kaikilla on vapaata ja kulttuuria ja tapoja juhlistetaan. Me oltiin meidän serkuilla tolloin. Syötiin, uitiin ja kateltiin leffoja. Torstaina kouluun saikin puketua perinteisesti. Mulla oli päällä tädiltä lainattu swathi-kulttuurin mekko. 

Viikonloppu oli täynnä ohjelmaa. Lauantaina oltiin shoppailemassa vaatteita sunnuntaille isossa kauppakeskuksessa Johannesburgissa. Sunnuntaina meillä oli kaverin konfirmaatio.

Ensin oltiin kirkossa kolme tuntia, laulettiin, tanssittiin ja nautittiin. Täysin erilaista kuin Suomessa. Tämän jälkeen käytiin kotona vaihtamassa vaatteet ja lähdettiin juhlapaikalle. Juhlat täällä ei ole ihan parin tunnin juttu, vaan kun kahden maissa päästiin perille niin kotiin lähdettiin jo kymmenen aikoihin. Yleensä kotiin lähdetään puoliltaöin, mutta nyt oli sunnuntai.

 Kaksi ja puoli viikkoa takana, aika menee nopeesti. Perjantaina alkaa loma ja torstaina on koulussa Miss Jiyana-kilpailu.

Takana on pitkä ja rankka mutta loistava viikko. Viikkoon on mahtunut paljon. Mä oon ollut jännittynyt, innostunut, väsynyt, hermostunut, odottava, iloinen ja onnellinen yhden viikon sisällä. Oon maistellu kaikkee uutta ja käynyt koulua. Asun kolmen siskon, kaksosten (-99) ja yhden vanhemman (-92), sekä äidin kanssa ja elämä on aivan toisenlaista kuin Suomessa.

Kaksosilla on tapana käydä joka ilta puoli kahdeksan maissa isoisoäitinsä luona lämmittämässä hänelle ruokaa. Täällä käydään suihkussa tai kylvyssä vähintään kerran päivässä, yleensä aamulla. Joitain ruokia syödään sormilla, ja kunnioitus vanhempia kohtaan on todella korkea. Heille annetaan ensimmäisenä ruokaa ja heitä arvostetaan kaikessa. Perjantaisin meillä on siivouspäivä, jolloin lapset siivoaa talon ja äiti pesee pyykit. Tiskivuorot menee viikoittain. 

On outoa kun kuljet kadulla ja joka ikinen katsoo, iästä tai sukupuolesta riippumatta. Ihmiset on ystävällisiä ja kiinnostuneita uudesta ihmisestä. Asun siis tummien alueella ja täällä ei juuri valkoisia näy. Koulussa kaikki katsoo ja tervehtii ja haluaa olla kavereita. Mä oon luokalla 11B joka vastaa lukion toista luokkaa Suomessa. Meidän koulussa on tällä hetkellä neljä vaihtaria ja viides tulee luultavasti ensi viikolla, ja me kaikki ollaan samalla luokalla. 

Koulu on tosi erilaista, nyt kun täällä kirjoitetaan kokeita ja muita niin oppilaat istuu luokissaan ja odottaa opettajaa, jos sellanen vaikka ilmestyisi. Kun kokeet loppuu noin kahden viikon päästä, oppilaat siirtyy luokasta toiseen opettajan luokse. Olen päässyt opettamaan mun luokkalaisille Suomea ja laskemaan matikkaa. 

Koulupukuun kuuluu joko harmaat housut tai hame, sekä sininen paita. halutessaan voi laittaa kravatin ja jos on kylmä niin villapaidan. Vaatteet silitetään joka aamu ja kengät pitää harjata puhtaiksi. On kivaa, kun ei tarvitse joka aamu miettiä, että mitä pukisi päälle. Kaikki näyttävät samalta. Luokkalaiset on tosi avuliata ja jos meistä vaihtareista joku ei tajua jotain, puoli luokkaa on auttamassa ja huutamassa ympärillä. Meidän luokassa on 38 oppilasta, mutta isompiakin on, toisen kaksosen luokalla on 55 oppilasta. 

Me tullaan kaksosten kanssa tosi hyvin toimeen ja meillä on hauskaa keskenään. Englanti sujuu koko ajan paremmin ja kaikki ympärillä olevat rohkasee yrittämään. Tää eka viikko on ollut totuttelua elämään täällä ja tähän ympäristöön. Olen mm. syönyt jo kanan kaulaa ja muita sisäosia. Se on osa kulttuuria, että lihasta otetaan kaikki irti. 

Noin kilometrin päästä kotoa on plaza, joka on vähän kuin ostoskeskus, mutta avoin ja joka kaupalla on oma sisäänkäyntinsä. Sieltä olen saanut tän viikon aikana koulupuvun, koulukamoja ja kirjojen päällystykseen tarvittavat tavarat. Ihan talon vieressä on monta pientä kauppaa, joista voi ostaa leipää ja juotavaa, sekä muuta perustavaraa. 

Suku on täällä tärkeä ja viikonloppuisin talo on täynnä tai me ollaan jossain. Mä oon osa perhettä ja lähimmät sukulaiset tuntee mut jo. Seuraava tehtävä onkin nimien opettelu.