Viimestä viedään

Viimestä viedään ja pian on aika lähteä. Aika sanoa moikat kodille ja mennä takasisin kotiin. 

Kymmenen kuukautta meni nopeasti ja mä olen oppinut uutta ja muuttunut sekä henkisesti että fyysisesti. 

Etelä-Afrikasta on tullut mulle toinen koti. Township elämä on nyt osa minua ja se on myös kasvattanut minua. Olen saanut nähdä toisen puolen elämästä.

Paljon on tullut koettua ja moniin on tullut tutustuttua. Halu kokea on suuri, mutta kotiinkin on kiva päästä.

Nähdään pian Suomi.

Bloemfontein

Perjantaina suuntana oli Free State, Bloemfontein ja AFS chapter launch. Siellä siis avataan uusi alue AFS vaihtareille ja mut pyydettiin sinne puhumaan mun kokemuksesta, jotta ne ihmiset näkisi ja kuulisi vaihtarin kokemuksia. 

melkein oikein

Kerrottiin siis mikä on AFS ja millaista on olla isäntäperhe. 

Tämä pikkupoika on luultavasti parin vuoden päästä itse vaihdossa.

Oli kiva nähdä kuinka kiinnostuneita ihmiset oli asiasta ja huomata uuden yhteisön muodostuminen, tavata uusia ihmisiä ja jakaa mun ajatuksia ja kokemuksia. 

Sää oli sateinen, mutta käytiin Naval Hillin huipulla leikimässä turisteja.

Nelson Mandelan patsas tuli siis nähtyä ja upeat maisemat, säästä huolimatta. 

AFS Argentiina ja Uruguay "kuppi", joka kiertää ympäri maailmaa.

Sade loppui aikanaan ja me suunnattiin lounaalle ennen kotiin lähtöä. 

Bloemfontein - Johannesburg väli on noin 5 tuntia autolla ja matkaa mä tein kahden AFS vapaaehtosen kanssa. Paikalla myös oli yksi vapaaehtoinen Durbanista ja kaksi Bloemfonteinista.

Reissu oli aivan mahtava ja kuten kaikki AFS reissut yleensä, täynnä naurua ja ruokaa. 

Farewell 12B & Jiyana

Perjantaina oli viimeinen todellinen koulupäivä. Viimeinen koe on ohi ja ens viikolla saadaan tulokset. Mun pitää vielä ens viikolla palautella kirjat ja moikkailla opettajia, mutta osalle mun koulukavereista tää oli viimeinen kerta kun ne näki mua. 

Jiyanan rehtori 

bilsan opettaja, minä, rehtori ja yksi fysiikan opettajista

Koulun jälkeen mun kaverit piti mua kiireisenä ympäri koulua noin tunnin ajan. Syötiin appelsiineja, kuvailtiin ja juteltiin. Jossain vaiheessa mua vietiin kirjastolle päin tekosyyllä, että mun pitää kysyä milloin voin palauttaa kirjat. 

"SURPRISE!" oli ainut mitä kuulin kun astuttiin sisään kirjastoon ja sain juhlahatun päähäni. Mun reppu otettiin ja mut johdatettiin eteen istumaan kahden opettajan kanssa. Mun luokka ja muutama opettaja oli paikalla niitten mulle järjestämässä yllätys farewell juhlassa.

Mun opettajat ja kaverit piti mulle erilaisia puheita, jakaen muistoja ja kertoen millainen oppilas mä olen ollut, sekä kertoen meidän kaverisuhteista. Kaksi lauluakin ne oli valmistellu. Taululla näkyvät Palesa, Pinkie, Mlungu ja Frienemy on vaan osa mulle kertyneistä nimistä. Mutta eikös rakkaalla lapsella ole monta nimeä?

Munkin vuoro tuli sanoa muuta sana mun vuodesta. Kuinka paljon mä olen oppinut mun kavereilta ja kuinka paljon mä olen muuttunut. Ennenkaikkea kiittä mun koko luokkaa ja opettajia kaikesta.

Mun päällä näkyvät vaatteet on zulu traditiota, lahja mun luokalta. Päässä oleva hattu on sesotho tradition hattu, joka on yhdeltä mun kaverilta. Rehtorilta vielä sain selfie tikun. 

mun viisi eri opettajaa

Kuvissa näkyvät oppilaat on mun luokkalaisia, 12B. Kaikki ei ollut paikalla, mutta ne joiden kanssa olen viettänyt aikaa eniten. 

Opettajat oli ostanut meille ruokaa, karkkeja ja kakkuja. Me syötiin ja juteltiin, naurettiin ja itkettiin. Vietettiin aikaa yhdessä. Otettiin kuvia ja jaettiin muistoja.

Kun opettajat lähti, mä sain kakkukermat naamalleni, joka on perinne jos jollakin on synttärit. Talvisynttärit niin saat kermaa naamallesi, kesäsynttärit niin saat vettä päällesi. Kun oltiin lähdössä niin vettä ei ollut, joten kermat piti pyyhkiä pois servetillä, mutta tää on Afrikka. Tähän on totuttu.

sain onneksi apua mun tavaroiden kanssa

Kaiken kaikkiaan tunteikas, mutta aivan ihana yllätys. Loman aikana tullaan vielä näkemään suurinta osaa. Koululle virallinen hyvästi tulee ensi viikolla.