Kieliä

11 virallista kieltä. Keskimääräisesti etelä-afrikkalainen osaa niistä viittä ja ymmärtää melkein kaikkia. Englanti ja afrikaans on varmaan näistä tunnetuimmat ympäri maailmaa, mutta lisäksi löytyy sesotho, sepedi, tsonga, isizulu, xhosa, ndebele, setswana, venda ja swati. Kielistä löytyy paljon samaa, mutta myös paljon erilaista. Kirjoitusasu on erilainen ja sanojen lausuminen vaihtelee. Afrikaans puhuttaessa muistuttaa ruotsia ja kirjoitettaessa osittain saksaa. Siltikin näille suomi ja varsinkin suomen sijamuodot on kuin toisesta ulottuvuudesta.

Meidän koulussa opetetaan sesothoa, isizulua ja sepediä. Muuten opetus tapahtuu englanniksi, paitsi jos on asiaa opettajalle, monet kokee sen helpompana puhua omaa kieltään. Meille vaihtareille puhutaan englantia, mutta pikkuhiljaa huomaa miten ymmärtää jo muutamia sanoja puheesta, tai tajuaa keskustelun aiheen. Keskustelu luokassa noin 30 henkilön kanssa voi sisältää viittä tai kuuttakin eri kieltä ja meteli on kova, kun kaikki puhuu toistensa päälle, kuitenkin kaikki tulee ymmärretyksi ja saa sanansa sanottua. Kaikki ymmärtävät toisiaan, mutta eivät osaa puhua kaikkia kieliä, siksi jokainen puhuu omaa kieltään, tai sitä mikä tuntuu parhaimmalta. Siispä keskustelu myös kahden henkilön kanssa voi sisältää viittä eri kieltä viidessä minuutssa. 

Ho thola lefatse le seko. Finding neverland. Kotona kieli on siis sesotho ja sillä mennään myös koulussa. Siskot ja kaverit on apuna, sekä jokaikinen oppilas Jiyanassa. Kaikki on kiinnostuneita ja halukkaita auttamaan.

tavallista arkea

Useasti vaihtareilta kuulee vain vaihtovuoden "parhaat palat". Matkustelua, uusia kavereita ja kokemuksia. Monet jättää kertomatta sen niin sanotun tylsemmän osan. Tavallista arkea, koulua ja kokeita.

Näitten viikkojen aikana mä olen elänyt tavallista arkea, käynyt koulua ja lukenut kokeisiin. Viikonloppuina olen ollut tädillä ja serkuilla yötä, viettänyt päivän kauppakeskuksessa, shoppaillen, syöden ja katsoen elokuvaa. Viettänyt aikaa siskojen kanssa, nauranut ja puhunut, katsellut vanhoja valokuvia, sekä oppinut uutta kulttuurista. Jos siis huitaiset etelä-afrikkalaista luudalla, hän ei pääse naimisiin ennen kuin olet sylkäissyt luutaan ja kopauttanut kahdesti maahan. 

Normaalipäivä alkaa kuuden maissa herätyksellä, koulu alkaa kahdeksalta ja loppuu kolmelta joka päivä. Koulun jälkeen läksyt ja lukemista mahdollisiin kokeisiin. Illallinen syödään koko perhe yhdessä kahdeksan maissa telkkarin äärellä. Normaalia arkea. Ei joka päivä jotain tapahdu, mutta tässä oppii arvostamaan pieniä asioita, kuten ihmisten ystävällisyyttä, hymyä ja kavereita. Normaalista tylsästä arjesta voi tehdä normaalia kivaa arkea hymyllä ja asenteella. Pitää vain oppia rakastamaan elämää.

Mulla on siis kaikki hyvin. Nautin täällä olosta. Nyt on kokeet menossa koulussa ja viimenen koe on 26. marraskuuta ja joulukuun 10 alkaa kesäloma, joka kestää reilun kuukauden. Siihen asti normaalia arkea ja kokeisiin lukemista, koska äiti haluaa hyvät arvosanat.

Viimeviikolla oli päivä jolloin lapset pukeutuvat aikuisiksi ja menevät tanssimaan kaduille saadakseen rahaa. Mepä siskon kanssa päätettiin kävellä plazalle ja takaisin. Saatiin ainakin katseita. Posti on täällä lakossa, ollut jo useamman kuukauden. Kirjeet ja kortit siis tulee, kun on tullakseen. Olen myös ollut viikon ilman nettiä ja sosiaalista mediaa ilman ongelmia. Sesothon alkeet rupee olemaan hallussa ja lisää on tulossa. Suomalainen koulusysteemi on näille hepreaa ja parasta on laittaa nää sanomaan hääyöaie tai epäjärjestelmällistymättömyydelläänsäkkäänköhän.

Loma tuli ja loma meni

Loma tosiaan tuli ja meni. Mitään ei tullut oikein tehtyä, koska viikolla äiti oli töissä ja nyt viikonloppuna sää on kylmä ja sateinen. Oli mukava kuitenkin nukkua ja levätä ja vaan olla siskojen kanssa. Tää viikko oli myös mun kokkaus- ja tiskausviikko. Tuli tehtyä kaikenlaista ja opeteltua kokkaamaan näiden tavalla. Esimerkiksi pap joka on vain maissijauhoja ja vettä. 

Please feel at home Janita 

Perheeltä saatu muki on ollut kovassa käytössä tän kuukauden. Tosiaan nyt on ensimmäinen kuukausi takana ja aika vaan juoksee. 

Miss & Mister

Torstaina koulussa siis oli Miss & Mister Jiyana -kilpailu.,Jiyana secondary school on koulu, jota käyn. Se oli kuin oikea missikilpailu. Kierroksia oli koulupuvusta juhlapukuun ja lopuksi kysymyskierros. Musiikki soi ja muut oppilaat kannusti. Torstaina sai koulun mennä milloin halusi, jos oli lippu ja sai pitää omia vaatteitaan. Oli hauska huomata, että vaikka kaikkia ei kiinnostanut itse kilpaileminen, suurin osa oli silti kannustamassa kaverietaan.

Neljästä vaihtarista Tembisassa amerikkalainen lähti kotiin, koska hän halusi valmistua, ja oli käynyt samat asiast mitä me käydään koulussa jo viime vuonna. Meksikolainen on nyt AFS vapaaehtoisen luona, koska halusi pois, tunsi olonsa turvattomaks ja tylsäksi, koska hänellä oli pelkkä äiti. Me kaksi muuta ollaan onnellisia ja tykätään tästä paikasta tosi paljon. 

Meksiko, Italia, Amerikka ja Suomi

Dumela Palesa!

Tshepiso, Tshepang, Kgahliso, Lebobang, Legogang, Tebello, Palesa, Bernice, Felicia ja Ntombi. Nimien opettelu on käynnissä ja homma ei oo mistään helpoimmasta päästä. Täällä nimillä on merkitys. Esimerkiksi mun siskot, Tshepiso on lupaus, Tshepang luottamus ja Kgahliso on vanhempien ylpeys, esikoinen. Mun afrikkalainen nimi Palesa, jonka sain viime viikolla, meinaa kaunista kukkaa.

Viime viikolla, 24. syyskuuta, oli heritage day. Päivä jolloin kaikilla on vapaata ja kulttuuria ja tapoja juhlistetaan. Me oltiin meidän serkuilla tolloin. Syötiin, uitiin ja kateltiin leffoja. Torstaina kouluun saikin puketua perinteisesti. Mulla oli päällä tädiltä lainattu swathi-kulttuurin mekko. 

Viikonloppu oli täynnä ohjelmaa. Lauantaina oltiin shoppailemassa vaatteita sunnuntaille isossa kauppakeskuksessa Johannesburgissa. Sunnuntaina meillä oli kaverin konfirmaatio.

Ensin oltiin kirkossa kolme tuntia, laulettiin, tanssittiin ja nautittiin. Täysin erilaista kuin Suomessa. Tämän jälkeen käytiin kotona vaihtamassa vaatteet ja lähdettiin juhlapaikalle. Juhlat täällä ei ole ihan parin tunnin juttu, vaan kun kahden maissa päästiin perille niin kotiin lähdettiin jo kymmenen aikoihin. Yleensä kotiin lähdetään puoliltaöin, mutta nyt oli sunnuntai.

 Kaksi ja puoli viikkoa takana, aika menee nopeesti. Perjantaina alkaa loma ja torstaina on koulussa Miss Jiyana-kilpailu.

Takana on pitkä ja rankka mutta loistava viikko. Viikkoon on mahtunut paljon. Mä oon ollut jännittynyt, innostunut, väsynyt, hermostunut, odottava, iloinen ja onnellinen yhden viikon sisällä. Oon maistellu kaikkee uutta ja käynyt koulua. Asun kolmen siskon, kaksosten (-99) ja yhden vanhemman (-92), sekä äidin kanssa ja elämä on aivan toisenlaista kuin Suomessa.

Kaksosilla on tapana käydä joka ilta puoli kahdeksan maissa isoisoäitinsä luona lämmittämässä hänelle ruokaa. Täällä käydään suihkussa tai kylvyssä vähintään kerran päivässä, yleensä aamulla. Joitain ruokia syödään sormilla, ja kunnioitus vanhempia kohtaan on todella korkea. Heille annetaan ensimmäisenä ruokaa ja heitä arvostetaan kaikessa. Perjantaisin meillä on siivouspäivä, jolloin lapset siivoaa talon ja äiti pesee pyykit. Tiskivuorot menee viikoittain. 

On outoa kun kuljet kadulla ja joka ikinen katsoo, iästä tai sukupuolesta riippumatta. Ihmiset on ystävällisiä ja kiinnostuneita uudesta ihmisestä. Asun siis tummien alueella ja täällä ei juuri valkoisia näy. Koulussa kaikki katsoo ja tervehtii ja haluaa olla kavereita. Mä oon luokalla 11B joka vastaa lukion toista luokkaa Suomessa. Meidän koulussa on tällä hetkellä neljä vaihtaria ja viides tulee luultavasti ensi viikolla, ja me kaikki ollaan samalla luokalla. 

Koulu on tosi erilaista, nyt kun täällä kirjoitetaan kokeita ja muita niin oppilaat istuu luokissaan ja odottaa opettajaa, jos sellanen vaikka ilmestyisi. Kun kokeet loppuu noin kahden viikon päästä, oppilaat siirtyy luokasta toiseen opettajan luokse. Olen päässyt opettamaan mun luokkalaisille Suomea ja laskemaan matikkaa. 

Koulupukuun kuuluu joko harmaat housut tai hame, sekä sininen paita. halutessaan voi laittaa kravatin ja jos on kylmä niin villapaidan. Vaatteet silitetään joka aamu ja kengät pitää harjata puhtaiksi. On kivaa, kun ei tarvitse joka aamu miettiä, että mitä pukisi päälle. Kaikki näyttävät samalta. Luokkalaiset on tosi avuliata ja jos meistä vaihtareista joku ei tajua jotain, puoli luokkaa on auttamassa ja huutamassa ympärillä. Meidän luokassa on 38 oppilasta, mutta isompiakin on, toisen kaksosen luokalla on 55 oppilasta. 

Me tullaan kaksosten kanssa tosi hyvin toimeen ja meillä on hauskaa keskenään. Englanti sujuu koko ajan paremmin ja kaikki ympärillä olevat rohkasee yrittämään. Tää eka viikko on ollut totuttelua elämään täällä ja tähän ympäristöön. Olen mm. syönyt jo kanan kaulaa ja muita sisäosia. Se on osa kulttuuria, että lihasta otetaan kaikki irti. 

Noin kilometrin päästä kotoa on plaza, joka on vähän kuin ostoskeskus, mutta avoin ja joka kaupalla on oma sisäänkäyntinsä. Sieltä olen saanut tän viikon aikana koulupuvun, koulukamoja ja kirjojen päällystykseen tarvittavat tavarat. Ihan talon vieressä on monta pientä kauppaa, joista voi ostaa leipää ja juotavaa, sekä muuta perustavaraa. 

Suku on täällä tärkeä ja viikonloppuisin talo on täynnä tai me ollaan jossain. Mä oon osa perhettä ja lähimmät sukulaiset tuntee mut jo. Seuraava tehtävä onkin nimien opettelu.

orientaatiota

Kaksi pitkää päivää takana. Eilinen lähti käyntiin 03:30 viimesten tavaroitten pakkailuilla ja pienellä aamupalalla. Lentokentällä vein laukun ja sain viime hetken inffoja, jonka jälkeen mentiin vielä aamukahville ennen turvatarkastukseen menoa. Turvatarkastuksen jälkeen se oli menoa. 

time to go !

Lensin siis Amsterdamin kautta Johannesburgiin. Lento lähti 07:00 Suomesta ja olin perillä Johannesburgissa 21:15. Amsterdamista Johannesburgiin tunsi olonsa nii pieneks ku lennettiin valtavien aavikoitten yläpuolella, ja vähän päiväntasaajan jälkeen koneen vieressä salamoi ja pilvet välähteli hohtavan valkosiks meiän vieressä ja alapuolella. Viimesen puolentoista tunnin aikana näky pelkkää mustaa, kunnes saavuttiin kaupungin yläpuolelle, jossa valot loisti kilpaa kuun kanssa. Täällä kuu on oikeesti keltanen. 

Tänään meillä oli orientaatio ja tutustuttiin vähän maan tapoihin, sekä puhuttiin mm. meiän turvallisuudesta. Meitä on nyt täällä noin 20 ympäri eurooppaa, jenkeistä ja meksikosta. Mun kanssa samaan townshippiin on tulossa ainakin kaks muuta tyttöä, Italiasta ja Amerikasta. 

hengissä ollaan

Pari vaihtaria haettiin jo, mutta loput lähtee huomenna perheittensä luo. Osa jatkaa matkaan Kapkaupunkiin lentäen, osa menee bussilla Durbaniin ja loput tullaan hakemaan hotellilta. Fiilikset on sekavat, mutta oon innoissani, huomenna nään mun perheen ja pääsen alottamaan elämää täällä. Sanat on välillä hakusessa ja puheeseen täytyy keskittyä. Kuitenkin kun kuuntelen välillä italiaa ja espaniaa muiden vaihtareitten keskustellessa keskenään ja oon huomannut, että se auttaa ettei täällä ole muita suomalaisia, tuleepahan ainakin puhuttua sitä englantia.