Takana on pitkä ja rankka mutta loistava viikko. Viikkoon on mahtunut paljon. Mä oon ollut jännittynyt, innostunut, väsynyt, hermostunut, odottava, iloinen ja onnellinen yhden viikon sisällä. Oon maistellu kaikkee uutta ja käynyt koulua. Asun kolmen siskon, kaksosten (-99) ja yhden vanhemman (-92), sekä äidin kanssa ja elämä on aivan toisenlaista kuin Suomessa.

Kaksosilla on tapana käydä joka ilta puoli kahdeksan maissa isoisoäitinsä luona lämmittämässä hänelle ruokaa. Täällä käydään suihkussa tai kylvyssä vähintään kerran päivässä, yleensä aamulla. Joitain ruokia syödään sormilla, ja kunnioitus vanhempia kohtaan on todella korkea. Heille annetaan ensimmäisenä ruokaa ja heitä arvostetaan kaikessa. Perjantaisin meillä on siivouspäivä, jolloin lapset siivoaa talon ja äiti pesee pyykit. Tiskivuorot menee viikoittain. 

On outoa kun kuljet kadulla ja joka ikinen katsoo, iästä tai sukupuolesta riippumatta. Ihmiset on ystävällisiä ja kiinnostuneita uudesta ihmisestä. Asun siis tummien alueella ja täällä ei juuri valkoisia näy. Koulussa kaikki katsoo ja tervehtii ja haluaa olla kavereita. Mä oon luokalla 11B joka vastaa lukion toista luokkaa Suomessa. Meidän koulussa on tällä hetkellä neljä vaihtaria ja viides tulee luultavasti ensi viikolla, ja me kaikki ollaan samalla luokalla. 

Koulu on tosi erilaista, nyt kun täällä kirjoitetaan kokeita ja muita niin oppilaat istuu luokissaan ja odottaa opettajaa, jos sellanen vaikka ilmestyisi. Kun kokeet loppuu noin kahden viikon päästä, oppilaat siirtyy luokasta toiseen opettajan luokse. Olen päässyt opettamaan mun luokkalaisille Suomea ja laskemaan matikkaa. 

Koulupukuun kuuluu joko harmaat housut tai hame, sekä sininen paita. halutessaan voi laittaa kravatin ja jos on kylmä niin villapaidan. Vaatteet silitetään joka aamu ja kengät pitää harjata puhtaiksi. On kivaa, kun ei tarvitse joka aamu miettiä, että mitä pukisi päälle. Kaikki näyttävät samalta. Luokkalaiset on tosi avuliata ja jos meistä vaihtareista joku ei tajua jotain, puoli luokkaa on auttamassa ja huutamassa ympärillä. Meidän luokassa on 38 oppilasta, mutta isompiakin on, toisen kaksosen luokalla on 55 oppilasta. 

Me tullaan kaksosten kanssa tosi hyvin toimeen ja meillä on hauskaa keskenään. Englanti sujuu koko ajan paremmin ja kaikki ympärillä olevat rohkasee yrittämään. Tää eka viikko on ollut totuttelua elämään täällä ja tähän ympäristöön. Olen mm. syönyt jo kanan kaulaa ja muita sisäosia. Se on osa kulttuuria, että lihasta otetaan kaikki irti. 

Noin kilometrin päästä kotoa on plaza, joka on vähän kuin ostoskeskus, mutta avoin ja joka kaupalla on oma sisäänkäyntinsä. Sieltä olen saanut tän viikon aikana koulupuvun, koulukamoja ja kirjojen päällystykseen tarvittavat tavarat. Ihan talon vieressä on monta pientä kauppaa, joista voi ostaa leipää ja juotavaa, sekä muuta perustavaraa. 

Suku on täällä tärkeä ja viikonloppuisin talo on täynnä tai me ollaan jossain. Mä oon osa perhettä ja lähimmät sukulaiset tuntee mut jo. Seuraava tehtävä onkin nimien opettelu.