Olet mitä syöt, niin sanotaan. Siinä tapauksessa mä olen kokonainen kana, sian ja lehmän pää, sekä lehmän jalat. Täällä otetaan eläimestä kaikki irti. Kanan jaloista lähtien.
Pap, joka on melkein jokapäiväinen ruoka ei oikeastaan maistu miltään, mutta on silti törkeen hyvää. Lisukkeena on kaalia ja possukastiketta.
Kuvassa näkyvä leipä on ledombolo, näiden perinteinen leipä joka valmistetaan keittämällä.
Riisiä ja wors, joka on melkein kuin makkaraa.
Riisiä, kanan kaulaa ja kanan sydämiä.
Arkipäivisin lautaselta yleensä löytyy pap ja jotain lihaa, paitsi torstaisin on tapana syödä putua, joka on käytännössä pap maidon tai piimän tapasen inkomazin kanssa. Sunnuntaisin kokataan oikein kunnolla; riisiä, kanaa ja paljon erilaisia vihanneksia. Pitkin viikkoa vihanneksia on vähän vaihtelevasti lautasella.
Olen siis syönyt kirjaimellisesti koko kanan, jaloista päähän ja lautasella on myös ollut kanan suolistoa. Lehmän ja possun päätäkin on tullut maistettua ja lehmän jalkaa kerran napostellut välipalana. Friteerattuja matoja en ole löytänyt, mutta matoja olen maistanut.
Kaikkea eteen tulevaa olen maistanut ja tulen maistamaan. Vaikka ajatuksena possun pää tai kanan kaula ei kuulosta houkuttelevalta, niin kyllä ne maistuu ihan hyvältä.
Jotenkin minusta tuntuu, että minulla olisi vaikeuksia syödä noita kaikkia lihaherkkuja, mutta toisaalta olisi epäkohteliasta olla maistamatta ja syömättä. Siellä osataan kyllä käyttää hyödyksi kaikki, mikä on mielestäni hienoa. Suomessahan ainakin osa noista "ei syötävistä" (esim. kanankaulat) myydään nykyään trendiruokana koirille ja kissoille.
VastaaPoistaVoisi jäädä minulta syömättä mutta onneksi olet enakkoluulottomampi kuin äitisi. Sun pitää friteerata ne madot itse ;)
VastaaPoista