Kavereita

Pääsiäis loma ja ensimmäisen jakson loppu. Kouluun takaisin taas 14. huhtikuuta. Ennen kun lähdettiin loman viettoon niin otettiin kuvia ja vietettiin aikaa yhdessä. 

Kaverit tuo aina iloa päivään ja niiden kanssa päivä menee nopeasti. Koulu ei aina ole mielipuuhaa kenellekkään, mutta silti siellä on yleensä hauskaa. 

olet mitä syöt

Olet mitä syöt, niin sanotaan. Siinä tapauksessa mä olen kokonainen kana, sian ja lehmän pää, sekä lehmän jalat. Täällä otetaan eläimestä kaikki irti. Kanan jaloista lähtien.

Pap, joka on melkein jokapäiväinen ruoka ei oikeastaan maistu miltään, mutta on silti törkeen hyvää. Lisukkeena on kaalia ja possukastiketta.

Kuvassa näkyvä leipä on ledombolo, näiden perinteinen leipä joka valmistetaan keittämällä.

Riisiä ja wors, joka on melkein kuin makkaraa.

Riisiä, kanan kaulaa ja kanan sydämiä.

Arkipäivisin lautaselta yleensä löytyy pap ja jotain lihaa, paitsi torstaisin on tapana syödä putua, joka on käytännössä pap maidon tai piimän tapasen inkomazin kanssa. Sunnuntaisin kokataan oikein kunnolla; riisiä, kanaa ja paljon erilaisia vihanneksia. Pitkin viikkoa vihanneksia on vähän vaihtelevasti lautasella. 

Olen siis syönyt kirjaimellisesti koko kanan, jaloista päähän ja lautasella on myös ollut kanan suolistoa. Lehmän ja possun päätäkin on tullut maistettua ja lehmän jalkaa kerran napostellut välipalana. Friteerattuja matoja en ole löytänyt, mutta matoja olen maistanut.

Kaikkea eteen tulevaa olen maistanut ja tulen maistamaan. Vaikka ajatuksena possun pää tai kanan kaula ei kuulosta houkuttelevalta, niin kyllä ne maistuu ihan hyvältä.

Kuusi kuukautta ja kokeita

Term 1 alkaa olla lopuillaan koulussa ja kokeet on taas käynnissä. Loma alkaa lähestyä ja maaliskuun lopulla alkaakin noin kahden viikon pääsiäisloma. 

Kuusi kuukautta on tosiaan takana ja en tiedä miten kuvailla tätä muutosta mikä mussa on tapahtunut. Olen oppinut nauttimaan pienistä asioista ja päästämään irti turhasta stressistä. Täällä ei stressata, täällä eletään hetkessä. Mä myös henkilökohtaisesti elän nykyään hetkessä. Olen myös oppinut että "sharing is caring". Ja jakamista on kaikki, jos sulla on ruokaa, hedelmiä tai karkkeja on ihan normaalia, että kaverin käsi vaan tulee ja ottaa. Tarjoaminen tulee myös automaattisesti, ja jos jollakulla ei ole rahaa tai ruokaa sillä hetkellä, niin kaverit auttaa aina. Täällä yhteisö, vaikka koulussa, on paljon yhtenäisempi. Apua saa keneltä tahansa, ja naapureiden kanssa oikeasti jutellaan, ei vain tervehditä.

Kuusi kuukautta Afrikassa tekee paljon, kymmenen kuukautta vielä enemmän. Innolla kohti tulevaa.

Gold Reef City

Gold Reef City on täkäläinen huvipuisto, jossa eilinen päivä meni mukavasti, vaikka iltapäivällä rupesikin satamaan. Laitteet suljettiin kun sade alkoi, niin me pelailtiin ja otettiin kuvia. Kuvissa näkyvä sininen pallo on Tshepison palkinto yhdestä pelistä. 

Meitä siis oli minä ja mun siskot, meidän serkku Tebello, sekä vaihtari Neele saksasta.